*

Mikko Lehtinen

Kaikki blogit puheenaiheesta Runous

Sataa runoa Suomi 97.

Muutama rappunen maaliin... sata siintää

97. MAALAISROMANTIIKKAA

Oi katso - miten kaunis on auringonlasku, joka värjää kullallaan kaiken.

On, on - hän vastaa ja miettii miten pukisi äänensä. Miten koko kehollaan kehuisi, myöntäisi kaiken lämmön ja huumaavan illan.

Hän taittaa ruohon huuliinsa roikkumaan, kun toinenkin niityn kukkia kerää.

Oi tuolla - hihkuu neito, joka silmiinsä saa kellot, sinivoimaiset.

Jospa vielä olisi kaunokki ja leinikki... olisi täydellistä...

Sataa runoa Suomi 96.

96.

SADAN VUODEN NIMIMIEHIÄ

Alussa on A, iso A.

Niinkuin Alvar Aalto, Aksel Airo, Artturi Virtanen, Aki Kaurismäki, Arvo Ylppö ja Adolf Ehrnrooth.

Sitten ne vaikeat nimet, kuten Carl Gustav Emil Mannerheim tai toinen Gustav -Hägglung.

E tulee siihen kuten Edvin Laine, Eino Leino ja Evind - Pehr Evind Svinhufvud sekä Einar Vihma.

F niinkuin Frans Emil Sillanpää.

H niinkuin Hannut - Aravirta, Mikkola, Salama ja Mäkelä.

I niinkuin Ilmarit - Juutilainen, Salminen ja Kianto.

Jarit niinkuin Kurri, Sarasvuo, Tervo, Sillanpää ja Litmanen.

Runo: Elämän äärellä



Lisää runojani löytyy täältä: https://www.facebook.com/aarellarunot/

Helena Nurmikari

Sataa runoa Suomi 91.- 95.

Loppusuoralla ollaan sadan runoni kierroksella...

 

91. 

Niin minä uskon totisesti uskon, vaikken siitä paljon puhu.

Uskon isien ja äidin uskon, uskon rehdin uskon.

Tunnustan uskon, tunnustuksen, uskontunnustuksen.

Uskon, toivon, luotan ja tiedän. 

Uskolla kestän ja siedän.

Lapsen uskon, ihmisen uskon, suomalaisen uskon.

Kerran uskoin, kerran uskon ja vielä kerran tunnen.

 

92. 

Maamme-kirja ja maamme-laulu sekä maa jalkojen alla.

Isänmaa, äidinmaa, synnyinmaa ja maapallomme tää.

Sataa runoa Suomi 86. - 90.

Runoilen tähän seuraavat viisi runoa, päästäksemme pian sinne sataan asti.

86. 

Juustoleipää ja leipäjuustoa.

Maitorahkaa, rahkaa ja maitoa.

Kermaviiliä, viiliä ja kermaa.

Maitojuomaa, juomaa ja maitoa.

Lehmiä, sonneja ja lypsyrobotteja.

Artturi Ilmari Virtasia ja Nobel-voittoja.

Laktoosin pilkkojia ja pingviini-jäätelöä.

Elovena-tyttöjä ja maito-poikia. 

Vatasen Ari ja Selänteen Teemu.

Karl Fazer ja maailman paras MAITOsuklaa.

 

87. 

Vaikenee monella kielellä. 

Sataa runoa Suomi 82. - 85.

On syytä jatkaa runoilua kesän jälkeen, jotta saan ne 100 täyteen...

 

82.

Hiljaa katson itään - katson ja jätän sanomatta

Hiljaa katson länteen - katson, enkä kuule mitään.

Hiljaa katson kiväärin piippuun - sieltä näkyy tuonela.

Hiljaa katson ylös - sieltä ei kuulu mitään, paitsi pohjantähti, joka valaisee Taivaan.

 

 

83.

Kieli jää kiinni metalliin, joka pakkasessa paukahtaa.

Jäätelöä tipahtaa kesäpaidalle, mitä lokit nauraen ilkkuvat.

Hevonen Mannerin runoissa V

Palaan vielä Eeva-Liisa Mannerin (1921-1995) hevosrunoihin ja niiden filosofisiin ulottuvuuksiin. Ihmisellä on vuosituhansien ajan ollut monipuolinen kumppanuussuhde eläinten kanssa, mutta se kriisiytyi Descartesin aikaan 1600-luvulla, jolloin ihmiskäsitys muuttui dualistiseksi ja eläimet suljettiin inhimillisen cogiton ulkopuolelle, mekanistiseen aineen maailmaan.  Aineen ja hengen dualismi paikantuu uuden ajan rationaalisen filosofian ja tieteen kehityksen ratkaisevaan taitekohtaan.

Hevonen Mannerin runoissa IV

Palaan taas runon ja suven päivän kunniaksi Eeva-Liisa Mannerin hevosrunoihin. Manner jätti kokoelmasta Kirjoitettu kivi (1966) pois monta rakkausrunoa, jotka julkaistiin vasta postuumissa koottujen runojen laitoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Yhdessä näistä esiintyy hopeinen hevonen:

Pro Poesia

Tänään paljastettiin Eeva-Liisa Mannerin haudalle pystytettävä Pro Poesia -veistos Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella. Eeva-Liisa Manner -seuran varapuheenjohtaja Marja-Leena Tuurna kertoi seuran muistohankkeesta. Kirjailija Maire Martikainen piti juhlapuheen. Veistoksen suunnitellut ja lasiosan valanut arkkitehti Veijo Muroke kertoi veistoksesta. Näyttelijä Sanna Majanlahti lausui runon ”Kunnianosoitus Wilhelm Friedemann Bachille”:

 

Unohtuneita polkuja, jotka ovat kasvaneet umpeen,

Sataa runoa Suomi 76. - 80.

Neljännes maaliin ja heijaste horisontissa, runon laskiessa riiminsä meren taa...

Viimeksi runoilin viisi runoa kuoleman teemoilla, joten nyt on syytä matkustaa toiseen päähän aikajanaa...

76.

Synnytyshuoneessa itkua ilon - uusi vauva painaa jokusen kilon.

Vain äiti, vauva ja kätilö - kapaloituna, kuin kotilo.

Tuore äiti on hieman "riekaleina" - väsymys kertautuu tunteina.

Lapsi on äidin aarre, täyttymys ja kaikki - vaikka keho on täysin " poikki".

Siinä rintamaitoa ahnaasti maiskaa - äiti rakkautta korvaansa kuiskaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä