Mikko Lehtinen

Sataa runoa Suomi 34. - 40.

Ja tähän kohtaan kirjoitan vähän Suomen luontoa, luonnetta ja syksyisiä vuodenaikoja...

 

34. SYKSYN SÄVEL

 - Minä rakastan sinua, niinkuin syksy rakastaa elämää. 

Sinä kysyt, "Miten syksy muka rakastaa elämää?" 

Ja minä vastaan, syksy syö kierrostaan kuolleet ja valmistaa niille uuden ajan.

Marras voimassaan varjelee ne kalleimmat, jotka pitääkin varjella.

Loka viisaudessaan talon - talon, jonka lämpö on ymmärrystä kalliimpaa.

Routa maansa puhdistaa, johon kylväjä toivonsa panee.

Vihma, raaka raivoissaan, ei vihaansa iske liukkaansa alle.

Huurre, loskasta harmaana kaikkiaan, kosteuden tiivistelmälle.

​Niin minä sinua rakastan, niinkuin syksy.

Niin minä paljastan itseni, ilman suojia ja naamareita.

Niin minä uudistan voimani sinussa ja sinulle.

Niinkuin syksy minä kuoletan viettini ja annan roudan puhdistaa rakkauteni.

Niinkuin syksy valmistaudun sinussa uuteen kevääseen. - 

 

35. BANAANILAIVA

 - Banaanilaiva lähti, minulle jäi vain nuo kolme viimeistä banaanikärpästä.

Itkin hieman, mutta lämpimiä kesäkyyneliä ei ollut montaa jäljellä.

Lohduttauduin, sillä tiesin eromme tarkoittavan keväällä tuoretta evästä.

Siihen asti aion nukkua kapealla sängyllä, kuitenkin lämmöllä.

Sillä tiedän, että kaikki hyvät hedelmät kasvavat minua varten.

Sinä laivaat ne mielelläsi minulle, lapsilleni ja pohjoiselle kansalleni. - 

 

36. PYHÄINPÄIVÄ

 - Hautausmaa elää, elää elämäänsä.

Voiko hautuumaa elää elämäänsä vai elääkö se kuolemaansa.

Kun tulin tänne kivirivien joukkoon, tunsin kuitenkin elämän.

Tuhannet kynttilät vaikuttivat minuun. 

Niiden valo vakuutti yksimielisyydellään.

Miljoona kynttilää ei voi olla väärässä.

Isovanhempien haudalla palasin kiven pinnalle.

Kivi oli kylmä ja karkea, kuitenkin kaikki kirjaimet olivat kultaiset.

Tunsin ettei kaikki ole tässä... - 

 

 

37. POHJANTÄHDEN

 - Päivä kerrallaan, unelmia kohden - älä viitsi, no ei.

Hetkessä eläminen, läsnäolo - yliarvostettua.

Me ollaan kuule Suomessa nyt, ollaan Pohjantähden alla.

Ei täällä olla kuule koskaan heitetyt syvään ja samalla tyhjennetty mieltä.

Täällä on pintahengityksellä, hammastapurren kannettu perunasäkkiä ja puhallettu pakkaseen. 

Sinä naurat minulle, hymyilet ja katsot aurinkoon.

Minua ei naurata, nimittäin suren jo nyt kevään routavaurioita.

Se minua toki hieman ilahduttaa, että sinä varmasti annat minulle joululahjaksi uudet villasukat. Sellaiset hienot harmaat, missä on kaksi raitaa varressa. - 

 

38. LUMI

 - Lumi, tuo aines, jonka määrää kiitellään ja kirotaan.

Valkoinen lumi, jäätynyt vesi, joka tuo taivaalta joulunkin.

Lumivaippa, tuo valkoinen peitto, joka puhtaudellaan säilyttää maan. - 

 

39. KUUSI YÖTÄ JOULUUN

 -  Kaikki on joulusta sanottu, kaikki laulettu.

Kaikki syvällinen ja hauska on kirjoitettu.

Koristeet ja kynttilät kauniisti kuvattu.

Perinteet ja uutuudet rinnakkain runoilu.

Miten voisin kirjoittaa jotain joululle, kokea liukuvani ajan virtaan.

Saisinko jouluun jotenkin oman käsialani?

En tiedä, mutta sen tiedän, että toivon joululahjaksi pyörääni nastarenkaita ja maailmalle rauhaa. - 

 

40. SIIVOUSPÄIVÄ

 - Huomasin siivouspäivän koittaneen, kun puiston puut olivat tilanneet tuuletuksen. 

Sen tuuletuksen, joka linnutkin lennättää etelään.

Tuuletuksen, joka keventää heidän oloaan.

Myös vaahtera kaipasi keventää kesää oksiltaan.

Vanha vaahtera hyvyydessään tarjosi punaista mattoa ohikulkijoiden raskaan koviin askeliin.

Sillä olihan maalari maalauksensa tehnyt, ja vain maalatuista lehdistä tulee kaunis matto.

Huomasin siivouspäivän tulleen ja annoin itselleni anteeksi,

että olin yrittänyt oksillani kannatella asioita, jotka olisi pitänyt antaa väsyneiden jaloille. - 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kauniita ja koskettavia runoja. Ensimmäisessä on erityistä hengellisyyttä.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Kiva kuulla! Itse ajattelin tuon pyhäinpäivä runon kohdalleni hengellisenä, niinkuin tietysti ko. päivä kynttilöineen, muistoineen on. Näin runous tietysti toimii, jokainen kokee ja tulkitsee itselleen...