*

Mikko Lehtinen

Nälkävuosista 150 vuotta

Kirjoittaessani viime vuoden lopulla isovanhempieni tarinaa ja elämänkaarta, yli sadan vuoden takaa, jouduin väistämättä palaamaan vuoteen 1865, jolloin vaarini äiti Matilda Lehtinen (os. Lindroos) syntyi. Yllätyksekseni jouduin toteamaan olevani kansamme historian suhteen tietämättömän, sivistymätön moukka, kun tutkin vuosia 1865-1868. Nämä vuodet pudottivat minun perseelleni, sillä niin paljon näihin vuosiin sisältyy draamaa ja kuolemaa.

Vaarini äiti, Matilda syntyi 21. maaliskuuta 1865, samana vuonna pohjois-Suomessa halla tuhosi sadon, ihmisiä lähti liikkeelle sillä olihan Suomen suur-ruhtinaskunta köyhä, lähes täysin maaseudusta elävä puolitoista miljoonainen kansa. Vuonna 1865 lavantautiin, punatautiin ja hinkuyskään kuoli n. 70 000 suomalaista.

Toukokuussa 1866, pellot olivat paksun lumipeiton alla eteläisintä Suomea myöten. Kesäkuu oli erittäin sateinen ja syyskuun kolmas päivä tullut halla tuhosi viljasadon. Sateinen kesä mädännytti perunat ja muut juurekset peltoon. Suuria ihmisjoukkoja lähti vaeltamaan ja kerjuulle, epätoivoisiin matkoihin. Vastustuskyvyn ollessa heikkona kaikenlaiset taudit kaatoivat kansaa. Lavantaudinkin nimi on kuulemma saanut suomennoksensa siitä, miten tauti kaatoi ihmiset laverille, lavalle.

Talvi 1866-67 oli erittäin pitkä ja ankara, jäät lähtivät vasta kesäkuussa 1867. Syksyllä kylvetty ruis, perunat ja viljasato epäonnistuivat myös syksyllä 1867. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala menettivät sinä vuonna jopa 20% väestöstään. Vuonna 1868 alle 1-vuotiasta jopa 40% menehtyi. Alkutalvi 1868 oli tappavin ajanjakso näinä vuosina. Kaikenkaikkiaan voidaan sanoa, että lähes joka kymmenes suomalainen menehtyi näinä vuosina, erillaisiin sairauksiin, nälkään ja kaikkeen siihen "luonnon kansanmurhaan", minkä silloinen "ilmastonmuutos" aiheutti. Menetyksen suurutta voidaan verrata esim. menetyksiin sotavuosina 1939-45, joilloin sota raskaasti verotti 2,5% kansastamme. 1860-luvun menetyksistä ei tietenkään löydy tarkkoja lukuja, mutta lähes kymmentä prosenttia siihen yleisesti tarjotaan.

On luonnollisesti lähes ihme ja suuri onni, että isomummini selvisi hengissä, ehkäpä suutarin lapsella oli "kenkiä"... Kiiitollisena tietysti katson taaksepäin, että varjelus piti tarinamme hengissä.

Luonnosta olisi mielenkiintoista tietää, miksi vain tätä osaa eurooppaa kohtasi näin kylmä säärintama. Ilmeisesti pohjoinen jäänreuna oli poikkeuksellisen alhaalla ja Venäjällä seisoi kylmärintama ja Norjan merellä taasen lämmin... kuka tietää?

Lisäksi senaatin ja Snellmanin toimista löytyy monitulkintaista tietoa. Selviö on, että yhteiskuntaluokat ja sääty-yhteiskuntaan kuulunut asenne-ilmapiiri oli ongelmaa lietsova. Eliitin asennetta voisi ehkä kuvata, että rahvaalle vastikkeettoman avun antaminen tuhoaa moraalia. Toki kansakunta, suomalisuus oli nousemassa kehdostaan, markka oli juuri revalvoitu, kansakoululaitos on syntymässä yms. Eli ehkäpä avun hankkiminenkin oli uusi opeteltava taito. Snellmanhan sai frankfurtilaiselta pankkiiri Rohchildilta 6 miljoonan lainan, jolla ostettiin mm. 40 000 tynnyriä viljaa Venäjältä.

Ehkäpä tänä juhlavuonna, kun juhlimme 100-vuotista Suomea ja muistelemme kansaa, sisua ja selviytymistä, voisimme huomioida ja tutkia myös tapahtumia 150-vuoden takaa, sillä väistämättä sielläkin on historiamme jälki. Historia on läsnä, sen onnet ja onnettomuudet, ehkä olisi meidän kaikkien syytä välillä matkustaa sinne. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kannattaisi lukea kirjasarjaa Suomen maatalous julkaistu 1922. Kaksi osainen kirja, jonka ensimmäisessä osassa on paljon nälkävuosista.

Nälkävuodet sattuivat keskelle valoisaa liberaalista aikakautta. Viljan viljely oli ollut epävarmaa jo hiukan ennen noita ratkaisevia vuosia 1867-1868. 1856 oli ollu jo ankara katovuosi. 1862 tuli kato pohjoiseen. Pahin oli vuosi 1867, jolloin talvea kesti juhannukseen. Tilannetta pahensivat liikenteen vaikeudet ja yleisten avustustoimien heikkous ja myöhästyminen. Nälkään kuoli 2350 ihmistä , paleltuneita oli 112, mutta merkittävämpi oli nälkiintyneiden heikentyminen ja sairastuminen.

Tuo nälkävuosi oli Suomen maataloudelle ja maalaisyhteiskunnalle suurin koettelemus, mitä 1695-1697 nälkävuosien ja isonvihan jälkeen oli koettu.

Syyksi tuolle onnettomuudelle laitetaan tuossa kirjassa luonnonolot ja vanhanaikainen maatalous. Tuon kauden jälkeen maataloutta ryhdyttiin kehittämään taas.

Amerikasta alkoi tulla viljaa Eurooppaan vasta 1870-luvulla.

1850-1900 tapahtui nopea väestön kaupunkilaistuminen. Kaupungissa asujaimisto kolminkertaistui ja maalla lisäystä oli vain 1,5 -kertaisesti. Suurina nälkävuosina alkoi luottamus maatalouteen ainoana elinkeinona horjua. Karjanhoito oli vähäistä. Vasta tuon ajan jälkeen metsille tuli arvoa, ulkomaista viljaa tuli saataville, liikenneolot paranivat, sallittiin muutto- ja elinkeinovapaus.

Varmasti muissa kirjoissa on näistä ajoista muuta näkökulmaa. T.H. Reinin J. V. Snellmanin elämä kakkos ossan sivulta 590 alkaa kappale Kauhea vuosi. Luku on 13. Siinä sanotaan, että maan taloudelliset voimat olivat lamautuneet juuri tuona vuonna 1867. Tuntuu, että 1860-luvulla oli enemmänkin taantumaa.

Syynä viljanviljelyyn, siis yksipuoliseen maatalouteen oli viinanpoltto, jonka lopettamisesta oli jo päätetty 1863-1864 valtiopäivillä, mutta hitain seurauksin.

Kun noista ajoista lukee ja velanotosta jota silloin harjoitettiin, tulevat nämä nykyiset ajat kovasti mieleen.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Kiitos Irja kirjasuosituksista. Täytyykiin laittaa kirjastoon kyselyä...
Menetyksien suuruus ajalla oli niin suuri, etten voi jättää tutkimusmatkaa kesken...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

1860-lukua muistellaan Suomen historiassa kuitenkin pääsääntöisesti "nousun aikana" ja sitä pidetään monasti koko autonomian ajan parhaana vuosikymmenenä Suomen kannalta.

Aleksanteri II keskittyi puolalaisten rökittämiseen sinä aikana niin kiivaasti ja julmasti, että päätti lahjoa suomalaisia kaikenlaisilla uusilla privilegioilla pitääkseen edes valtakunnan luoteiskolkan rauhallisena. Siksi hänellä on suomalaisten keskuudessa hyvä ja kunnioitettu maine ja patsas seisoo edelleen Senaatintorilla. Puolassa hänen patsastaan ei kauaa katseltaisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Noiden kahden kirjan mukaan sain hiukan eri kuvan eli ei ollut varsinaista nousun aikaa silloin, mutta näkökulmia, joista asioita tarkastellaan voi eri kirjoissa olla erilaisia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

1860-luvun uudistuksia olivat mm. maaorjuuden lakkauttaminen; sensuurin lieventäminen; valtiopäivien kokoontuminen ensimmäisen kerran 50 vuoteen; uusi valtiopäiväjärjestys, joka takasi säännöllisen kokoontumisen; kunnallishallinnon uudistus, jolloin kirkollinen ja maallinen hallinto eriytettiin; Suomen markan lanseeraaminen suurruhtinaskunnan viralliseksi valuutaksi; kansakoululaitoksen perustaminen; kieliasetus, jolla tavoiteltiin suomen kielen aseman tasavertaistamista ruotsin kanssa; viinan polton kieltäminen. Ja niin edelleen.

Keisari aloitti myös talousuudistuksia ja mm. kulkuyhteyksien parantamista.
Nämä muutokset olivat osaksi seurausta Venäjän tappioon Krimin sodassa, mikä aiheutti Venäjällä laajemminkin muutosaallon.

Muutokset vaikuttivat Suomessa myös kansalliseen heräämiseen sekä kansallisromanttisen taidesuunnan alkuaskeleisiin. Aleksis Kivi esimerkiksi kirjoitti teoksensa Seitsemän Veljestä juuri 1860-luvulla. Huonoja satovuosia tosin oli, mutta se ei ole kaikkein leimaa-antavin asia Suomen historian silloiselle kehitykselle.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ "Lisäksi senaatin ja Snellmanin toimista löytyy monitulkintaista tietoa.."

Varsin eufemistinen ilmaisu asialle, että Snellman pelätessään rakkaan markkansa arvon alenemisen esti viljalainan ottamisen, minkä seurauksena saattoivat tuhannet köyhät menehtyä nälkiintyneinä lumihankeen. Tätä puolta harvemmin meidän suurmiestemme kohdalla näkee korostettavan.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Joo, Jaakko, tätä juuri tarkoitin, eli Snellman tuohon aikaan näyttäytyy ainakin minun lukemissani ja kuulemissani sekä itsekkäänä paskiaisena, että toisaalta suurena valtiomiehenä, joka kaikin keinoin etsii rahoitusta viljan ostoon ja muuta apua...

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Itse en kykene löytämään materiaalia, jossa "valtion kirstunvartija" Snellman olisi selkeästi osoitettavissa välinpitämättömäksi. Snellmanin aloitteesta kai juuri painettiin ohjeita sienien, jäkälän yms. luonnon tuotteiden valmistukseen. Lisäksi ilmeisesti Snellman juuri vastusti aliravittujen käyttöä radanrakennustöissä.
Toki Snellman oli ilmeisen väärin perustein yli optimistinen satojen onnistumisodotusten suhteen. Snellman ilmeisesti kipuili ja tuskaili myös lainalla ostetun viljan suhteen, miten paljon pitäisi antaa ravinnoksi ja miten paljon siemen viljaksi.
Hämmästyttävää on toki, se miten on mahdollista, että lähes joka kymmenes suomalainen menehtyi ja kyllä se kertoo karua kieltä, että hallinto, ulkomaankauppa ja diplomatia eivät juuri kehuja ansaitse.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Myös Anders Ramsayn kirja(sarja)ssa kerrotaan noista katovuosista. Taisi olla 1867, kun Snellman Ramsayn mukaan viivytteli viljan ostoa niin pitkään alkutalveen, että sitä ei voitu enää pohjoiseen kuljettaa. Etelään vaeltavista nälkäisistä useat kuolivat sitten erilaisiin ruokamyrkytysten oireisiin tai jälkitauteihin, ei niinkään nälkään.

Myös Vilhelm Mobergin Utvandrarna kertoo samoista ajoista, mutta muistaakseni jo vuoden 1865 kato sai Karl-Oskarin muuttamaan perheineen Amerikkaan. Ruotsissa silloin ohraa, joka kasvoi karummassakin maassa ja kylmemmässä, ei kukaan halunnut ostaa, joten se tislattiin viinaksi. Ravinnon energiasisällön ja säilyvyyden kannalta melko hyvä kompromissi.

Kun tarkistin tuota wikipediasta, niin kirjassa muuttovuosi oli 1850, mutta esiversiossa kerrotaan kuivasta kesästä 1868, jonka jälkeen vasta muutto tapahtui.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Ok. Kiitos Raimo tästä kirjavinkistä, ehkäpä kirjastossa on siitä tietoa. Tämä Snellman ja tapahtumat niinä vuosina alkavat kutkuttaa yhä enemmän...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Viileän objektiivinen näkökulmaa laajentava lähde:

Eino Jutikkala: Kuolemalla on aina syynsä. Maailman väestöhistorian ääriviivoja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14689-7.

Sukuhistoriaa subjektiivisemmin miettien: Isäni isä syntyi vuonna 1866 ja hänen isänsä kuoli vuonna 1868.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Ok. Hyvä, kiitos myös tästä kirja vinkkauksesta! Nyt on kirjastoon asiaa...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Joku saattoi ihmetellä matematiikkaa. Siis isäni isoisä, tietenkin, syntyi vuonna 1866.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset